Monitieteisyyttä arvostetaan Jyväskylän yliopistossa
Jyväskylän yliopisto valitsi vapaavalintaiseksi tarkastelukohteeksi yksikkörajat ylittävän, monitietieteisen koulutuksen. Jyväskylän yliopiston vahvuutena on laaja panostaminen monitieteisiin opintoihin ja tiedekuntarajat ylittävään yhteistyöhön. Monitieteisten opintojen ja tiedekuntarajat ylittävän yhteistyön edistämiseksi on tehty pitkäjänteistä työtä, josta esimerkkejä ovat monitieteisten maisteriohjelmien ja uusiutuvien viestintä- ja kieliopintojen (UVK) lisäksi tiedekuntien yhteiset opintomoduulit. Monitieteisyys on esillä yliopiston strategiassa, tutkintojen rakenteissa ja tutkimushankkeissa. Monitieteisyyttä tuetaan myös mahdollistamalla opiskelijoille tutkintoihin vapaasti valittavia opintoja.
Auditointiryhmän mukaan vahvuus on, että monitieteisiä kokonaisuuksia on perustettu kysyntä ja työelämän tarpeet huomioiden. Kokonaisuuksia kehitetään tiedekuntien yhteistyönä esimerkiksi valmisteilla olevan tekniikan kandidaatintutkinnon osalta, ja tiedekunnilla on kokonaisuuksissa erilaisia yhteistyömuotoja. Uusien koulutusohjelmien perustamiseen on kohdistettu myös yliopiston strategista rahoitusta. Auditointiryhmä esittää, että hyväksi todettuja malleja monitieteisten kokonaisuuksien muodostamisessa sovellettaisiin nykyistä laajemmin. Yhteisöllinen ja sidosryhmät huomioiva osallistaminen monitieteisten ohjelmien suunnittelussa on hyvä käytäntö.
Itsearviointiraportin mukaan koulutusohjelmien perustamisessa noudatetaan koulutusohjelmien perustamisen laadunvarmistuskriteereitä. Haastatteluiden perusteella yhteinen ymmärrys siitä, milloin monitieteisestä opintokokonaisuudesta muodostetaan oma maisteriohjelma, ovat kuitenkin epäselvät. Auditointiryhmä suosittelee, että monitieteisten maisteriohjelmien perustamisen linjauksia tarkennetaan jatkossa.
Monitieteiset maisteriohjelmat ovat rohkeita avauksia
Jyväskylän yliopiston tavoitteena on, että koulutukset ovat relevantteja suhteessa työelämän tarpeisiin, ja valmistuvilla opiskelijoilla on sellaista akateemista osaamista, jota työelämässä tarvitaan. Jyväskylän yliopistossa onkin tehty rohkeita avauksia käynnistämällä uusia maisteriohjelmia, joilla vastataan tulevaisuuden haasteisiin. Auditointiryhmän näkemyksen mukaan Jyväskylän yliopiston aktiivisuus monitieteisten maisteriohjelmien rakentamisessa ja toteuttamisessa uudistaa sekä yhteiskuntaa että yliopistojen toimintaa. Jyväskylän yliopisto voikin toimia verkostoitumiseen ja kokeiluihin rohkaisevana esimerkkinä myös muille korkeakouluille. Tiedekuntien, koulutusalojen ja eri ammattien välisten siilojen ylittäminen vahvistaa opiskelijoiden työelämävalmiuksia ja parantaa työllistymisen edellytyksiä. Jyväskylän yliopiston uudet monitieteiset maisteriohjelmat ovat tästä hyviä esimerkkejä. Monitieteisistä maisteriohjelmista kaksi on kansainvälisiä maisteriohjelmia, kuten Master’s Degree Programme in Development and International Cooperation (DEICO) ja Master’s Degree Programme in Responsible Management and Business of Sport (RESPO), joissa kansainvälisyys huomioidaan ohjelmien sisällöllisessä suunnittelutyössä. Kolmas tarkasteltava maisteriohjelma on Turvallisuus ja strateginen analyysi -maisteriohjelma (TSAMO).
Auditointihaastattelun perusteella monitieteiset maisteriohjelmat täyttävät sellaisia osaamisen katvealueita, joista on puuttunut koulutusta Suomessa. Yliopiston itsearviointiraportin mukaan ohjelmien kehittämisessä on kuultu sidosryhmiä ja koottu työelämäpalautetta sekä arvioitu osaamisen kysyntää työmarkkinoilla. Haastattelun perusteella monitieteisiä koulutusohjelmia perustettaessa on käyty enemmän koulutuksen osaamistavoitteita koskevaa keskustelua esimerkiksi koulutusneuvostossa ja koulutuksesta vastaavien varadekaanien verkostossa kuin perinteisten ohjelmien osalta. Tämänkaltaisia foorumeita ei auditointihaastattelujen perusteella aikaisempien ohjelmien kehitysvaiheessa ole hyödynnetty. Aiemmin onkin ollut kehittäjien omasta aktiivisuudesta kiinni, keitä ohjelmien kehittämistyössä on ollut mukana. Haastattelujen mukaan laajemmasta yliopistoyhteisön osallistamisesta koulutuksen valmistelussa on hyviä kokemuksia. Esimerkki hyvästä käytännöstä on uuden tekniikan kandidaattiohjelman kehittämisvaiheessa käytetty ohjausryhmän perustaminen. Vastaavaa menettelyä voisi soveltaa myös uusien monitieteisten maisteriohjelmien valmistelun yhteydessä.
Tiedekuntarajat ylittävien ohjelmien toiminnassa haasteeksi nousevat erityisesti resursointiin ja johtamiseen liittyvät kysymykset. Haastatteluiden perusteella yksi esimerkki onnistuneesta käytännöstä on selkeän vastuutiedekunnan nimeäminen jokaiselle monitieteiselle maisteriohjelmalle. Uusiin monitieteisiin maisteriohjelmiin onkin luotu johtamista ja resurssointia selkeyttäviä rakenteita. Haastattelun mukaan yliopiston sisäinen rahoitusmalli ei ole kuitenkaan huomioinut tarpeeksi monitieteisiä koulutusohjelmia. Yliopiston uudessa rahoitusmallissa rahoitusta kohdennetaan tiedekuntien yhdessä toteuttamiin hankkeisiin, jonka auditointiryhmä kokee hyväksi tavaksi vahvistaa yhteistyörakenteita. Uudistetussa rahoitusmallissa yksi indikaattori on muihin tiedekuntiin tuotetut opintopisteet, jolloin malli huomioi paremmin monitieteisen koulutuksen.
Auditointiryhmä suosittelee, että opinnäytteiden ohjauskäytänteitä tarkennetaan, jotta eri tiedekuntien ohjaajien jakamat ohjausresurssit eri koulutusohjelmien opinnäytteille ovat yhdenmukaiset ja läpinäkyvät. Opetussuunnitelmatyössä voi olla vaikeaa huomioida erilaisista taustoista tulevien opiskelijoiden erilaiset käsitykset opiskelusta. Opintojaksojen tulee olla sopivan haastavia ja samalla yhteismitallisia muiden tiedekuntien opintojaksojen kanssa. Tiedekuntien opetussuunnitelmaprosesseissa ei myöskään aina osata riittävästi huomioida tiedekuntien yhteisten ohjelmien erityistarpeita. Koska ohjelmat ovat uudehkoja, ei niistä ole vielä saatavilla työllistymisen seurantietoja. Jatkossa opiskelijoiden työllistymisen seurantaan monitieteisistä maisteriohjelmista tulee kiinnittää erityistä huomiota.
Jyväskylän yliopistossa on hyvin tunnistettu monitieteisten maisteriohjelmien kehittämistarpeita resursointi- ja johtamishaasteiden korjaamiseksi. Kokonaisuudessaan Jyväskylän yliopisto osoittaa, että se on sitoutunut kehittämään jatkuvasti monitieteisiä maisteriohjelmia.
Uusiutuvat viestintä- ja kieliopinnot ovat esimerkki pitkäjänteisestä työstä
Uusiutuvien viestintä- ja kieliopintojen taustalla on pitkäjänteinen suunnittelu- ja toteutusprosessi. Yhteistyö ainelaitosten ja Monikielisen akateemisen viestinnän keskuksen (Movi) välillä on ollut opintojen suunnittelussa ja toteutuksessa monitahoista ja jatkuvaa. Monikielisen akateemisen viestinnän keskus tukee yliopiston monikulttuurisuutta ja kansainvälisyyttä ja opiskelijoiden monikulttuurisuus- ja kansainvälisyysosaamista. Uusiutuvien viestintä- ja kieliopintojen suunnittelussa on auditointihaastattelujen perusteella pyritty huomioimaan opiskelijoiden ja ainelaitosten tarpeet sekä ainelaitosten avulla myös työelämän tarpeet. Uusiutuvat viestintä- ja kieliopinnot ovat nivoutuneet ainelaitosten substanssiopintoihin käytettyjen sisältöjen kautta. Auditointihaastattelujen mukaan viestintä- ja kieliopintojen kehittämisen tueksi opinnoista kerätään säännöllisesti palautetta, jota käydään läpi ainelaitosten kanssa. Auditointiryhmä suosittelee, että jatkossa opiskelijoiden antamasta palautteesta annettaisiin heille vastapalautetta ja palautteen pohjalta tehtäviä kehittämistoimia seurattaisiin systemaattisesti.
Opiskelijahaastatteluissa nousi esiin, että opiskelijat ovat toisinaan kokeneet vaikeuksia päästä suorittamaan viestintä- ja kieliopintoja silloin, kun se olisi heidän opintojensa etenemisen kannalta ajankohtaisinta. Osittain näiden haasteiden vuoksi viestintä- ja kieliopintoja on uudistettu. Auditointiryhmä suosittelee, että uusiutuvien viestintä- ja kieliopintojen koordinoinnista huolehditaan jatkuvasti ja systemaattisesti ainelaitosten opettajien ja Monikielisen akateemisen viestinnän keskuksen henkilökunnan välillä.
Riittävän ohjauksen merkitys korostuu erityisesti eri vaiheissa olevien opiskelijoiden opintojen mahdollistamiseksi. Auditointiryhmä suosittelee, että opiskelijoille edelleen kirkastettaisiin uusiutuvien kieli- ja viestintäopintojen järjestämisen periaatteet ja osaamistavoitteet, jolloin opiskelijat kokisivat viestintä- ja kielisisällöt mielekkääksi osaksi tutkintonsa suorittamista.